Paavin kirjeessä vuodelta 1234 on mainittu monia Virossa työskennelleitä pappeja, muun muassa Mochessa toiminut Eggehard. Moche eli Mõhu oli paikallinen pieni muinaismaakunta. 1200-1300-lukujen vaihteesta peräisin oleva kirkko sijaitsi joen vasemmalla rannalla, mutta se tuhoutui vuonna 1600 Puolan ja Ruotsin välisessä sodassa.
Vuosina 1633-34 valmistui uusi kirkkorakennus linnoitusta ja tykkitornia yhdistävien muurien väliin. Kerrotaan, että kirkon suunnittelusta otti osaa silloisen kartanonherran, sotamarsalkka Hermann von Wrangellin miniä Christina, o.s. af Wasaborg, kuningas Kustaa II Aadolfin pojantytär. Suuren Pohjan sodan jälkeen kirkkoa laajennettiin vanhan tykkitornin tiloihin, jotka nykyäänkin muodostavat kirkon kuoriosan.
Sekä kirkko että linna paloivat 14. heinäkuuta 1941. Nuoren energisen pastorin Herbert Kuurmen onnistui saada neuvostovallalta lupa kirkon jälleenrakentamiseksi, ja seurakunnan yhteisten ponnistusten tuloksena kirkko voitiin siunata uudelleen käyttöön jo vuonna 1952. Kirkkoon tuotiin sisustus entisestä Tarton yliopiston kirkosta - neuvostonuorisoa kasvattavalla laitoksella kun ei enää sopinut olla omaa kirkkoa. 1870-luvulla valmistuneessa alttarissa on käännettävä alttaritaulu: kirkkovuoden useimpina pyhinä on näkyvissä Julie Hagen-Schwartzin maalaus "Kristus ristil" (Kristus ristillä), mutta pääsiäispäivän ja taivaaseenastumispäivän välisenä aikana seurakunta saa ihastella Kaavelta kotoisin olevan virolaistaiteilijan Woldemar Friedrich Krügerin maalausta "Naised haua juures" (Naiset haudalla).

©Poltsamaan Museo