Liivinmaan sodan aikana, vuonna 1570, Venäjän tsaari Iivana IV Julma julisti Holsteinin herttua Maunun, Tanskan kuninkaan Frederik II:n nuoremman veljen ja Saarenmaan-Läänenmaan piispan, Liivinmaan kuninkaaksi. Uusi kuningas sai 25 000 miestä käskyvaltaansa ja tehtävän valloittaa maata tsaarille, joka oli erityisen kiinnostunut ruotsalaisten hallussa olleesta Tallinnasta. Kuningas Maunu otti Põltsamaan linnoituksen tukikohdakseen, ja hänen sotaleirinsä sijaitsi läheisellä kukkulalla, jota siitä lähtien onkin kutsuttu nimellä Kuningamägi (Kuninkaanmäki).
Maunu sai Venäjältä myös vaimokseen nuoren, 13-vuotiaan ruhtinattaren Maria Vladimirovna Staritskajan. Hänen mahdollinen poikansa, suurruhtinas Vasili III:n veljen ruhtinas Andrein pojantyttärenpoikana, olisi voinut tavoitella Venäjän tsaarin valtaistuinta.
Kun Maunu ei kyennytkään valloittamaan Tallinnaa, Iivana Julma lähetti vihoissaan sotaväkensä tekemään lopun kuningaskunnasta. Maunu ja Maria pakenivat veneellä Liivinlahden (Riianlahden) ylitse Riian puolalaisten helmoihin, mutta põltsamaalaisille heinäkuun 15. päivästä 1578 tuli kaikkien aikojen hirvittävin päivä...

©Poltsamaan Museo